Kirpputorimaailman kovimmat konkarit ainakin tietävät, että käytettyjen tavaroiden myynti voi olla melkoinen villi länsi. Sääliksi käy eniten niitä, jotka yrittävät ensi kertaa myydä jotain nettikirpparilla: Jos myyjän jättämä ilmoitus on vähääkään puutteellinen, kimpussa ovat nopeasti kanssakirpparistit ja ylläpito.

Jos sitten myytkin epähuomiossa tuotteen AV:lle (eli alustavan varauksen tehneelle), YV (yksityisviestin lähettänyt ostajakandidaatti) kantelee nettikirpparin ylläpidolle, ja pian myyjäparka saa bannit (eli hänet estetään ryhmästä), kunhan joku on ensin arvostellut häntä profiilikuvan perusteella. Kun ihmisten hyvyyteen luottava myyjä sitten erehtyy yrittämään toiselle nettikirpparille, siellä onkin uudet säännöt, joiden mukaan ensimmäinen Maamme-laulun takaperin laulava saa tuotteen. Henkilökohtainen jatkosota on valmis!

Koska inhoan nettiraivoa, olen tyytynyt lähinnä seuraamaan näitä internetin ihmeellisiä kauppapaikkoja silmät kauhusta laajenneina. Olen käyttänyt muutamia verkon myyntipalveluita esimerkiksi muuttojen ohessa, ja silloin olen sopinut yleensä puhelimitse ostajien kanssa tuotteiden noudosta ja maksusta, koska osaan olla vähän aikaansaamaton postittelija (ja muuton aikana tuppaa olemaan muutakin mietittävää).

Vaikka olen kokenut tämän tavan helpommaksi kuin sosiaalisen median myyntialustana, tässä on myös olemassa omat ongelmatapauksensa.

Esittelenkin nyt muutaman ostajatyypin, joihin olen törmännyt itse tai joihin lähipiirini on saanut tuntumaa:

* Tuhkatkin pesästä: Ostaja saapuu noutamaan sinulta pöydän, mutta hän haluaa ostaa myös sinun sohvasi, televisiosi ja puolisosi.

* Peili: Olet sopinut kaupat, ja kun ostaja tulee vihdoin hakemaan myymäsi matkalaukun, hän alkaakin kaupitella sinulle auton peräkontista rottinkituolia, kattolamppua ja Puolustusvoimien vessaharjaa vuodelta ’64.

* Ninja: Joku tahtoo kiihkeästi ostaa palapelikokoelmasi ja kroatialaisen korttilompakon. Hän kyselee sinulta lisäkuvia ja muita yksityiskohtia parissakin eri viestissä. Kun olet vihdoin vastannut kaikkeen, ostaja on jo kadonnut yön pimeyteen sanoilla ”Tämä numero ei ole käytössä”.

* Crash test dummie: Myyt jotain hilavitkutinta, jossa on paljon liikkuvia osia, kuten kameraa tai kodinkonetta. Ostaja haluaa testata kaikkia ominaisuuksia, kunnes jokin vipstaaki napsahtaa irti – ja ostaja toteaa, ettei hän kyllä rikkinäistä osta.

* Tinkijä: Olette sopineet puhelimessa hinnaksi 100 euroa moottoripyörän ajoasusta. Ostaja tulee kotiisi, tahtoo sovitella pukua, pyörii se päällään puoli tuntia testaten ajoasentoja (moottoripyörä on vielä valitsematta) ja kehuu pukuasi vuolaasti, kunnes tarjoaa lopulta puolet sopimastanne hinnasta, siis 50 euroa. Suostut viimein, koska asu on luultavasti jo aivan hikinen. Ostaja kaivaa lompakkonsa ja haluaa maksaa 100 euron setelillä.

Nämä ovat toki aavistuksen kärjistettyjä esimerkkejä, mutta perustuvat tositarinoihin. Jos samastuitte näihin fiiliksiin, ymmärrätte varmasti, miksi anonyymi kaupankäynti Vähänkäytetty.fi:n verkkokaupassa viehättää niin monia!