Olemme suhteellisen kekseliäitä perustelemaan itsellemme, miksi jokin asia tai esine täytyy säilyttää. Tuleeko sinun vedottua koskaan johonkin näistä viidestä perustelusta?

1. Esine on ollut aina tarpeeton mutta ostaessa arvokas.

Hyvin harvan esineen arvo kasvaa ajan myötä. Mikäli et panttaa pöytälaatikossasi sveitsiläistä kultakelloa 30-luvulta, yritä hyväksyä, että tavaran arvo on jo laskenut. Tällaiset esineet myydään helposti myös ylihintaisina saatesanoin ”tuotteella on tunnearvoa”. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tunnearvo on yksilöllistä eikä se siksi saisi määrittää hintaa. Ostajalla ei ole samanlaista tunnesidettä esineeseen.

2. Se on muisto.

Häämekko, pelipaita, vauvan ensimmäiset sukat, mitali hiihtokisoista… Mikä on sinun henkilökohtainen reliikkisi, joka vie toisaalta liian paljon tilaa ollakseen pelkkä muisto? Voisiko muiston tallentaa toisella tavalla, esimerkiksi kuvana (varsinkaan digiaikana ei vie mahdottomasti tilaa) tai vaikka kehystämällä muistoesineen tai osan siitä? Joka tapauksessa vaatehuoneen perällä muisto ei ole kenenkään ilona.

3. Se on ”tavoitevaate”.

Oletko ostanut ns. tavoitevaatteen, joka on ollut hiukan liian tiukka jo valmiiksi, mutta olet sillä hetkellä päättänyt laihtua siihen sopivaksi? Muistitko päätöksesi vielä seuraavana päivänä? Ensinnäkin, kokonumeroita ei kannata tuijottaa: vaatekoot ovat standardeja, jotka antavat vähän suuntaa vaateostoksilla. Ne eivät ole kuitenkaan meidän vartalomme hyvyyden ja huonouden mittareita, vaan kaikki koot ovat ihannekokoja. Luovu siis kiristävistä tavoitevaatteista ja osta ennemmin hyväntuntuisia, kauniisti istuvia vaatteita. Luota mieluummin peiliin kuin kokolappuun.

4. ”Sille voi olla vielä käyttöä!”

Jos se ei ole jotain todella simppeliä, kuten ämpäri tai lahjanaru, niin tuskin on. Monet vaatteet tulevat toki uudestaan muotiin, mutta jopa vuosikymmenten viiveellä: 90-luvun suosikki pilottitakki tuli tänä vuonna ”taas” muotiin nimellä bombertakki. Rapiat 20 vuotta on pitkähkö aika pantata pilottia komerossa!

5. Se on lahja.

Tehdään tämä heti selväksi: sinulla ei ole moraalista velvoitetta säilyttää lahjaa. Kun lahjan antaja on ojentanut sinulle lahjan, se on sen jälkeen sinun. Voit siis valita, mitä sillä teet. Jos sinulla on tällainen lahjaesine, joka askarruttaa, pohdi seuraavaa: onko kyseinen esine joskus tarpeellinen, ei koskaan tarpeellinen vai vihaatko sitä suorastaan? Jos sinulla sattuu olemaan joskus mahdollisuus esittää toiveita lahjojen laadusta, pyydä lahjaksi käyttötavaraa, kuten vaikka kahvia tai suklaata. Silloin lahjan antajakin tietää, että lahjalle on varmasti käyttöä.

Luopuminen on helposti vaikeaa, mutta raivaa rohkeasti! Säilytä vain sinua ilahduttavat ja oikeasti käytännölliset vaatteet ja tavarat, älä hilloa turhaa kotonasi. Hyväkuntoisille tavaroille löytyy hyvin todennäköisesti uusi omistaja!

Jos myyminen kiinnostaa sinua, pääset alkuun tästä: Aloita myyminen!