Miksi pukeutuminen on meille niin tärkeää? Koska ihminen on estetiikkaa rakastava olento. Me haluamme näyttää kauniilta ja samalla viestiä ulospäin jotakin itsestämme. Tämä luonnistuu helposti vaatteiden avulla. Pukeutuminen on aina ollut vahva osa sitä, mitä tahdomme sanattomasti itsestämme kertoa. Kauniin pukeutumisen mahdollistava vaateteollisuus on kuitenkin vaivihkaa takonut päähämme uudenlaiset kulutustottumukset. Ennen muotiteollisuudessa tähdättiin kahteen tai neljään mallistoon vuodessa, nykyään pikamuodin sesonkeja voi olla vuodessa jopa 53, kun joka viikko halutaan uutta.
Uusien vaatteiden myynti maailmassa on kaksinkertaistunut 15 vuodessa, kun samaan aikaan vaatteen keskimääräiset käyttökerrat ovat lähes puolittuneet. Yli puolet pikamuodista heitetään pois alle vuoden kuluessa ostamisesta, mikä on totaalista raaka-aineiden ja materiaalien tuhlausta. Tarvitsemme ison muutoksen kulutustottumuksiimme, pikaisesti. Vaateteollisuus ja vaatteiden kulutus ovat muuttuneet niin paljon, että harva on pysähtynyt miettimään kasvavan kulutuksen seurauksia ympäristölle.
Yksi nykyisen vaateteollisuuden ongelmista on pelkkään voittoon keskittyminen. Tässä ajattelumallissa ei oteta huomioon kaiken todellista hintaa, joka on ympäristön kannalta todella kallis. Koska luonnonvaroja on riittänyt tähän asti suhteellisen ongelmitta, niiden on oletettu riittävän loputtomasti. Vasta viime aikoina olemme heränneet siihen, että luonnolla on OIKEASTI rajansa. Se ei kestäkään yhä vain lisääntyvää kulutustamme loputtomasti. Maapallolla on rajansa siihen, kuinka paljon se kestää tuotantoa, kaupankäyntiä, kuljetusta ja jakelua. Luonto toipuu pienissä osissa itsekseen, mutta se ei mitenkään voi pysyä nykyisen maailmanmenon tahdissa. Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista ja sen suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät mm. puuvillan viljelystä, kuljetusten aiheuttamista päästöistä sekä vaatteiden värjäämisestä ja muiden kemikaalien käytöstä.
Vaateteollisuus tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin maailman lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä ja on vastuussa 10 prosentista kaikista maailman hiilidioksipäästöistä. Ympäristömyrkyt, hyväntekeväisyyteen lahjoitettujen tekstiilien dumppaaminen länsimaista kehitysmaihin, veden tuhlaaminen.. siinä vasta jäävuoren huippu vaateteollisuuden monista ympäristöongelmista. Vaatteet kuormittavat ympäristöä monin eri tavoin ja koko elinkaarensa ajan. Materiaalin tuotanto, vaatteen valmistus, käyttöön liittyvät asiat kuten vaatteen pesu sekä lopulta vaatteen hävittäminen, kaikki kuluttavat ympäristöämme.
Eniten ympäristöä kuormittava vaihe on raaka-aineen tuottaminen. Tämän vuoksi vaatteiden tulisi pysyä käytössä mahdollisimman pitkään. Suomalaiset heittävät jopa 13 kiloa tekstiiliä pois vuoden aikana. Keskivertoamerikkalaisella poisheitettyjen tekstiilien määrä vuodessa nousee jopa 37 kiloon. Vaatteita heitetään pois surutta. Rikkimenneitä ei viitsitä enää korjata, sillä ne ovat niin halpoja, että ne on helppo vain heittää roskakoriin ja kävellä kauppaan ostamaan uusia pikkurahalla. Pikamuotiteollisuus on hämärtänyt meidän kuvamme vaatteen hinnasta totaalisesti. Sen varjopuolen voikin nähdä kaatopaikoilla, joissa näky on todella surullinen. Suurin osa poisheitetystä tekstiilijätteestä on biologisesti hajoamatonta, eli se lojuu kaatopaikoilla pari sataa vuotta aiheuttaen jatkuvasti ilmansaasteita.
Suuri osa vaateteollisuudesta on nykyään ulkoistettu kehitysmaihin, joissa ympäristöasiat ovat vielä täysin lapsenkengissä. Kauden trendivärit voi päätellä katsomalla jokia tekstiiliteollisuusalueilla. Värjäykseen käytetyt aineet ja muut haitalliset kemikaalit valutetaan yleensä suoraan jokiin, meriin, juomaveteen sekä maatiloille.
Vaateteollisuudesta pääsee meriin mikrokuituja vuosittain määrä, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. Näitä mikrokuituja pääsee vesistöihin vielä valmistuksen jälkeenkin vaatteen käyttövaiheessa, kun vaatteita pestään. Mikromuovit ovat erittäin haitallisia ja vaarallisia meren eliöille.
Maailmassa yli 600 miljoonaa ihmistä kärsii puhtaan veden puutteesta. Samaan aikaan me hyvinvointivaltioiden asukkaat ostelemme kuukausittain uusia farkkuja, joiden tuotantoon on käytetty yli 10 000 litraa makeaa, juomakelpoista vettä. Siis yli 10 000 litraa per yhdet farkut! Pelkkä yhden puuvillaisen t-paidan valmistaminen kuluttaa noin 2700 litraa vettä, mikä on yhden ihmisen keskimääräinen juomaveden määrä kahden ja puolen vuoden aikana.
Suurin osa vaatteista valmistetaan puuvillasta, jonka viljely kuluttaa valtavasti vettä, saastuttaa myrkyillään ympäristöä sekä vie viljelyalaa ruokakasveilta. Koska vaatteiden kulutus kasvaa kasvamistaan ja koko ajan janotaan yhä enemmän, on selvää, että puuvillan viljelystäkin on jouduttu muokkaamaan tehokkaampaa. Ennen muinoin maanviljelyksessä seurattiin vuodenaikojen vaihtelua ja kunnioitettiin maata. Nykyään sitä kohdellaan kuin tehdasta, jolta vaaditaan mahdottomuuksia. Vielä emme voi edes aavistaa, minkälaisia vaikutuksia lopulta kaikella tällä on maapalloomme. On yleistä, että enää ei kitketä rikkaruohoja tai myrkytetä viljelyspeltoja paikallisesti, vaan koko viljelysalueelle levitetään surutta myrkylliset kemikaalit. Voimme vain arvailla, millaisia ympäristövaikutuksia tällaisella holtittomalla myrkytyksellä lopulta onkaan. Pahinta on, että kemikaalit ovat kasveille kuin huumetta; mitä enemmän niitä käyttää, sitä enemmän niille on tarvetta. Annos auttaa ensihätään, mutta vaikutus alkaa pian heiketä, sillä maaperä on jo niin saastunut. Tarvitaan isompia annoksia ja kovempia aineita, ikuinen noidankehä on valmis.
Me elämme täysin luonnon varassa. Miksi tuhoamme sitä jatkuvasti, vaikka se on oma elinehtomme? Maa ei ole meille kulutushyödyke tai kaupankäyntiväline saatika kemikaalikuormien ja myrkkyjen kaatopaikka, vaan koko elämämme perusta. Jokaisen meistä on aika pienentää omaa ekologista taakkaansa kuluttamisen viidakossa. Meidän on muutettava ajattelutapaamme vaatteista ja kuluttamisesta ylipäätään.

LYHYESTI; MIKSI VALITA KIERTOTALOUS?
Kierrätetyn vaatteen valitseminen uuden sijaan vähentää vaatetuotannon tarvetta ja säästää luontoa.
Me tarvitsemme muutoksia kulutustottumuksiimme, jotta nykyisellä ja tulevilla sukupolvilla olisi mahdollista elää maapallollamme. Meidän kulutusvalintamme vaikuttavat lastemme ja lastenlastemme elämänlaatuun tulevaisuudessa.
Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuuden aloista ja yksi merkittävistä ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Vaateteollisuuden päästöt ovat suuremmat kuin koko maailman lento- ja laivaliikenteen päästöt yhteensä. On ympäristöteko antaa vanhalle vaatteelle uusi koti.
Antamalla hylätylle vaatteelle uuden mahdollisuuden pidennät sen elinkaarta, joka taas varjelee ympäristöämme. Tekstiiliteollisuuden kasvihuonekaasupäästöt pienenisivät 44%, jos vaatetta käytettäisiin keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin nykyisin.
Jo olemassa olevien, käytettyjen vaatteiden hyödyntäminen mahdollisimman pitkälle (esimerkiksi korjaamalla, muokkaamalla ja kiertotaloutta harjoittamalla) on aina vähemmän ympäristöä kuormittavaa kuin uuden tuotteen hankkiminen,vaikka se olisikin tuotettu huomioon ottaen eettiset ja ekologiset periaatteet.
Kirpputoreilta löytää todellisia aarteita, kuten vintagea, jollaisia ei nykyään juurikaan enää valmisteta.
On turha säilöä vaatekaapin uumenissa vaatteita, joita ei ole käyttänyt vuosikausiin. Se jos mikä on materiaalien tuhlausta. Kun myy tai lahjoitta vaatteen eteenpäin, se pääsee käyttöön mihin se on tarkoitettukin ja itse saa lisää tilaa vaatekaappiin, jonka siivoaminenkin on näin helpompaa.
Säästät rahaa. Ainakin useimmiten second hand -tuotteet myydään eteenpäin huomattavasti halvemmalla kuin ne on alunperin hankittu. Et siis ainoastaan säästä ympäristöä, vaan myös kukkaroasi.
Voit myös tienata rahaa. Kun myyt itsellesi tarpeettomat vaatteet eteenpäin, kartutat säästötilisi kassaa lähes huomaamattasi.
Käytettyjen vaatteiden ostamisen ja materiaalien kierrätyksen on yleistyttävä tulevaisuudessa, jotta vaateteollisuuden haitat ilmastolle ja ympäristölle saadaan kuriin.
Blogitekstin kirjoitti vieraileva bloggaaja Susanna Maria.
Susanna Mariaan voit tutustua TÄSTÄ!
Lähteet:
https://www.ellenmacarthurfoundation.org/assets/downloads/publications/A-New-Textiles-Economy_Full-Report_Updated_1-12-17.pdf
https://www.unece.org/info/media/news/forestry-and-timber/2018/fashion-is-an-environmental-and-social-emergency-but-can-also-drive-progress-towards-the-sustainable-development-goals/doc.html
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006004950.html
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004875875.html
https://yle.fi/uutiset/3-10309581
The True Cost -dokumentti (2015)
